Asiaa tasan vuosi sitten.
"Seison kadulla. Se on vanha ja päällystetty kivillä. Tallattu.
Ympärilläni vilisee ihmisiä, mutta en tunne heistä ketään.
Katson heitä. Heidän ilmeitään, käytöstä, vaatteita.
Millainen menneisyys heillä on? Mitä he ovat kokeneet elämässään?
Miksi he ovat täällä? Käännyn ympäri. Pyörin, katse kohotettuna taivaaseen.
Tuhannet tähdet loistavat pimeässä. Suljen silmät enkä ole enää olemassa.
Itken. Suru täyttää kehoni. Se puristaa lujaa saaden minut luhistumaan.
Kyyneleet eivät lopu. Haluaisin huutaa apua, mutta minusta ei lähde ääntä.
Olen yksin. Kukaan ei näe minua, kuule minua, tunne minua.
Ei ole auttajaa. Revin itseni ylös ja avaan silmät.
Neonvalot häikäisevät, ihmiset valuvat eteenpäin ilman määränpäätä, katu jatkuu.
Katson ympärilleni. Olen ja taas en."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti